tiistai 8. syyskuuta 2009

Valokuvan maalauksellisuudesta

Mies oli jo pitkään naureskellut sille tavalle, jolla valokuvaa kammettiin kuvataiteen keskiöön. Viimeisin villitys oli puhua "valokuvan maalauksellisuudesta", mikä miehen mielestä vain osoitti puhujien sivistämättömyyttä varsinaisen maalauksen problematiikan suhteen. Sitten mies kuitenkin tajusi, että kuvatessaan omasta mielestään vain dokumentaarisesti kaupungin tarrataidetta, oli hän kuitenkin läheltä katsoessaan oppinut huomioimaan seinäpinnoista sellaisia ulottuvuuksia, joita voisi tavallaan miettiä maalauksellisuuden kannalta. Toisinaan hän huomasi jopa ottavansa sellaisia valokuvia. 

2 kommenttia:

  1. Tuo "valokuvan maalauksellisuus" oli kova juttu valokuvauksen alkuaikoina, kun uutta ilmaisumuotoa yritettiin legitimoida taiteeksi. Kuvaajat - Steichen ja kumppanit - flirttailivat maalaustaiteen kanssa, mutta onneksi se oli vain lyhyt jakso.

    Minusta valokuvauksen dokumentaarisuus on nykyisin turhaan jäänyt taka-alalle. Kun kaikki on digitaalista ja vapaasti muokattavissa, on entistäkin tärkeämpää, että valokuva etsii keinoja näyttää katsojalle jotain "todellista", jotain mikä on tapahtunut, jotain mikä ei ole pelkästään digitaalisesti tuotettua subjektiivisuutta. Objektiivisuus kunniaan!

    VastaaPoista
  2. No pitäisi varmaan puhua valokuvan kuvataiteellisuudesta. Tätä tuskin kukaan kiistää, että siinä on kuva joka voi olla taidettakin. Maalauksellisuus menee ehkä hieman liian kuvaannollisen ilmaisun hetteikköön, tai jotain.

    T. Möllervirta

    VastaaPoista