perjantai 6. helmikuuta 2009

Muutamia hajahuomioita psykomaantieteestä ja Punavuoren Psykomaantieteellisen Seuran suhtautumisesta siihen


Punavuoren Psykomaantieteellinen Seura (PPS) ei suhtaudu psykomaantieteeseen kovinkaan tieteellisesti eikä myöskään taiteellisesti tarkastellen kovinkaan puhdasoppisesti. PPS:lle riittää henkinen yhteys, jota se kokee psykomaantieteen perustajien, Letristisen Internationaalin, Situationistisen Internationaalin ja Guy Debordin kanssa. Guy Debord kirjoitti vuonna 1955 "niistä lainalaisuuksista ja erityisistä vaikutuksista, joita tietyillä alueilla, olivat ne organisoituja tai ei, on ihmisen tunteisiin ja käyttäytymiseen". Tätä psykomaantiede tutkii. Antti Virnes on todennut psykomaantieteen olevan "pyrkimystä arjen vallankumoukseen". Tämän PPS allekirjoittaa mieluusti. 
Psykomaantieteen keskeinen metodologinen käsite 'dérive' eli jonkinlainen "heittäytyminen" tai "ajelehtiminen" on menetelmä, jossa Antti Virneksen sanoin "heittäydytään tiedostamattomien psykomaantieteellisten reaktioiden valtaan ja kuljetaan, minne mieli tekee". Kyse on siis menetelmästä, jossa "yksilön omat tuntemukset, oma sisäinen tutkiskelu ja oma suhde arkeen" ovat olennaisia. Virnes vertaakin dérive'tä "arjen tai tilan fenomenologiaan". Tämäkin on PPS:lle aivan riittävä lähtökohta. Kuten Situationisteja tutkinut Marko Pyhtilä on todennut, dérive on "leikkiä, toiminnan muoto ja keino hankkia tietoa". Kaikkea tätä PPS tekee, mutta ei suostu kantamaan toimistaan vastuuta millekään tiede- tai taideyhteisölle. 
Eikä unohdeta myöskään poliittisuutta. Olkoon projekti omalta osaltaan henkilökohtaista viihdettä, mutta sillä täytyy olla myös jokin yhteiskunnallinen mieli. PPS yhtyy täysin rinnoin Pittsburgh Psychogeographical Societyn ohjelmaan: "Dedicated to implementing innovative mapping strategies directed toward strengthening the region's social consciousness, spatial awareness and creative existence."

Linkkejä:

Muita suomalaisia hengenheimolaisblogeja:

Muita suomalaisia psykomaantieteellisiä seuroja:
– Vallilan Psykomaantieteellinen Seura (ei tarkempia tietoja, tähän viittaa J.S. blogissaan 11.12.2007)
– Tampereen Psykomaantieteellinen Seura (ei tarkempia tietoja, tähän viittaa Antti Virnes artikkelissaan Psykomaantieteellisiä huomioita Tampereen yliopistosta)
– Jyväskylän Psykomaantieteellinen Seura (ei tarkempia tietoja, tähän viittaa Marko Pyhtilä punkoopperassan Selkkaus vuodelta 2008)

Ulkomaisia psykomaantieteellisiä seuroja:

Ja sitten on vielä tietenkin Psy-Geo-Conflux, newyorkilainen psykomaantieteellinen festivaali, jo vuodesta 2003, tästä myös Wikipediassa. Siihen tapahtumaan PPS haluaisi joskus osallistua.

PPS tuntee hengenheimolaisuutta myös urbaanin löytöretkeilyn, esoteerisen maantieteen koulukunnan ja Romantic Geograpic Societyn kanssa. PPS on maltillinen yhteenliittymä, mutta joku rajansa silläkin on: geokätköilyn kanssa PPS ei halua olla missään metodologisesa suhteessa.

PPS on ehkä omalta osaltaan jalostanut psykomaantiedettä uuteen suuntaan, koska sen nettiraporteissa onnistunut linkitys ja sitä kautta syntyvä virtuaalinen vaelteleminen näyttelevät niin suurta osaa. Siksi olisikin ehkä syytä puhua 'virtuaalipsykomaantieteestä', mutta pidättäytymme siitä ainakin toistaiseksi, koska emme halua aloittaa mitään koulukuntakeskusteluja. Tämä riittäköön teoreettisista taustoista. Loppu olkoon silkkaa käytäntöä, sillä elämämme on tosiaankin rajallinen.

PS. Kuvat ovat Viron ja Latvian rajalla sijaitsevasta kaksoiskaupungista Valga/Valka, jossa PPS vietti viikon mittaisen retriitin loppuvuodesta 2008. Matkan luonteesta johtuen raporttia siitä ei valitettavasti syntynyt. Voimme kuitenkin vakuuttaa, että se olisi ollut kiinnostava.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti