Vaihtoehto McDonald'sille: Asematunneli

Asematunneli rakennettiin vuosina 1966–67. Muistan vielä, kuinka se lapsesta tuntui vähän pelottavaltakin paikalta. Jotenkin epämääräinen se on ollut aina, mutta nykyisin kyse on lähinnä jostain vaikeasti määriteltävästä nuhjuisuudesta. Se on yksinkertaisesti vain tylsä ja ruma paikka. Mitään varsinaisia muistoja ei Asematunneliin liity, jos ei se nyt sitten ole muisto, että muistan jo varhaisilta opiskeluajoilta sen yhden kaupan edessä aina olleet eri uskontokuntien lahkojen edustajat jakamassa Vartiotornejaan ja mitä niitä nyt on. Ja sitäkin olen silloin tällöin siellä kulkiessani miettinyt, että osaavatkohan tunnelissa asuvat monet pulut sieltä pois vai elävätkö ne siellä koko elämänsä.

Asematunnelin Mäkkärikin herättää oudon kysymyksen. Sen kyljessä lukee "Express". Tarkoittaako se siis sitä, että se on jonkinlainen pika-Mc'Donalds verrattuna tavallisiin McDonald'seihin? Onko olemassa siis hitaampia ja nopeampia pikaruokaloita? No, olihan Heselläkin aikoinaan omituisen ristiriidan nimessään sisältävä hampurilainen, nimittäin Minimega. Mikähän sekin mahtoi olla? Ainakin sitä kaivataan takaisin jopa adressin muodossa. Maailma on todellakin kummallinen paikka.

Olin jo valehtelemassa, että vaihtoehtona Mäkkärille kävin syömässä omituisessa paikassa, jonka nimi oli Kylli-Tädin Kotiruokaa, mutta tosiasia on se, että en halua syödä tunnelissa lainkaan enkä usko että sieltä löytyy oikeasti edes yhtään kelpoa lounaspaikkaa – Chillistä ei ainakaan sellaiseksi ole. En sitten kuitenkaan viitsinyt valehdella, mutta jotain hupaisaa Kylli-Tädissä kyllä oli, joten ehkä sekin pitää vielä kokeilla. Netistä en löytänyt Kyllistä mitään lisätietoja.

Taidekokemukseksi olin kauppaamassa Jouko Christianssonin minimalistista maalausta Metrolinjat, joka valmistui vuonna 1985 ja jonka pitäisi olla Rautatieaseman metropysäkin liukuportaiden yläpäässä, mutta jostain syystä en löytänyt koko teosta. Sitten vielä huomasin, että en tiedä koko Christianssonista yhtään mitään, vaikka olenkin vähän niin kuin taideasiantuntija. Maan alla kaikki muuttuu omituiseksi.

Mutta alhaalta laiturilta löytyi onneksi yksi taideteos. Yllä on kuvattu yksityiskohta Sanna Karlsson-Sutisnan betonisesta duunista Metron kasvoja, joka valmistui vuonna 2007 ja joka juhlistaa metron 25-vuotista historiaa. Vähän rujoja tai ainakin juroja nuo metromatkustajien kasvot ovat, mutta kai se on ihan kelpo teos. Maan alla hävisi jotenkin koko arvostelukyky. Äkkiä metrolla Ruoholahteen ja meren rantaan!