Satunnaisia paikkasidonnaisia päiväkirjamerkintöjä, 10: Kun mieleen juolahti Itä-Saksa

Mies oli jo vuosia katsellut erästä kaupungin divaria bussinikkunasta. Aina liikkeen nähdessään hän päätti tehdä sinne retken, ja aina se jotenkin unohtui. Tämä harmitti miestä itse asiassa aika paljon, koska hänen melko isosta kirjastostaan suurin osa oli hankittu kaupungin antikvaarisilta kirjakauppiailta. Eräänä päivänä hän sitten päätti lähteä sinne varta vasten kirjaostoksille. Hän oli jopa päättänyt sen, mitä etsii: jotain venäläistä  kirjallisuutta tai Venäjän 1900-luvun kulttuurihistoriaa.

Ja kuinkas kävikään: Liike oli juuri lopettanut toimintansa!

Miehelle tuli välittömästi mieleen se harmittava tosiseikka, että hän ei koskaan ehtinyt käymään DDR:ssä. Eikä se enää koskaan olisi mahdollista. Näin oli nyt sitten käynyt tämän antivariaatinkin kanssa.

Onneksi olen sentään Neuvostoliitossa käynyt, ajatteli mies itsekseen hymyillen ja lähti sitten katsomaan Sibelius-monumenttia. Harvoin nimittäin sinnekään tuli varta vasten mentyä.  

Valokuvan maalauksellisuudesta

Mies oli jo pitkään naureskellut sille tavalle, jolla valokuvaa kammettiin kuvataiteen keskiöön. Viimeisin villitys oli puhua "valokuvan maalauksellisuudesta", mikä miehen mielestä vain osoitti puhujien sivistämättömyyttä varsinaisen maalauksen problematiikan suhteen. Sitten mies kuitenkin tajusi, että kuvatessaan omasta mielestään vain dokumentaarisesti kaupungin tarrataidetta, oli hän kuitenkin läheltä katsoessaan oppinut huomioimaan seinäpinnoista sellaisia ulottuvuuksia, joita voisi tavallaan miettiä maalauksellisuuden kannalta. Toisinaan hän huomasi jopa ottavansa sellaisia valokuvia. 

Satunnaisia paikkasidonnaisia päiväkirjamerkintöjä, 9: Aleksis Kivestä ja muslimeista

Tämän rakennuksen paikalla sijainneessa puutalossa asui aikoinaan Aleksis Kivi. Laattaa talo ei jostain kumman syystä ole tästä tapahtumasta seinäänsä saanut. 

Näyteikkunaa katsoessaan mies mietti mallinukkien mahdollista eroottisuutta. Voisiko joku kiihottua niiden näkemisestä? Tai voisiko vastaavasti joku ohikulkija olla moraalisesti närkästynyt niiden näkemisestä? Esimerkiksi syvästi uskovainen muslimi? Varsin todennäköistä, ajatteli mies. 

Mies mietti, että voisikohan maassa tulla jonain päivänä voimaan laki, joka kieltäisi alastoman mallinuken pitämisen avoimessa näyteikkunassa. Kaikki kun tuntuu nykyään olevan kuitenkin mahdollista. Mies muisti Espooseen suunnitellut betoniporsaat, jotka olivat siis oikeita porsaan kuvia. Suunnittelijana toimi kuvanveistäjä Pekka Jylhä. Betoniporsaita ei koskaan otetu käyttöön, koska pelättiin, että jotkut muslimit voisivat loukkaantua "saastaista eläintä" kuvaavista veistoksista. Kukaan ei kuitenkaan vaivautunut tarkastamaan asiaa keneltäkään muslimilta. 

Avara luonto

Mies matkusti raitiovaunulla uimaan ja mietiskeli itsekseen, että pitäisi taas joskus päästä vähän luontoon oleilemaan. Klooriveden sijaan mereen uimaan. Voisi olla vähän pesemättäkin ja kerätä multaa kynsien alle. Haista kalalle ja nyppiä illalla t-paidasta kuivuneita kalansuomuja.

Miehellä oli kassissaan Palmolive Pure Arctic -suihkushampoota, jota hän oli ostanut sen puoliksi käytetyn Palmolive Thermal Spa Hydrating -suihkugeelin tilalle, joka häneltä edellisenä päivänä oli varastettu. Leväuutteita ja termisiä mineraaleja? Vähän valheeltahan tuo tuntui, ajatteli mies eikä uskonut edes tuotteiden olevan biohajoavia. Tämän hän päätti selvittää ja ryhtyä jatkossa kiinnittämään huomiotaan tähänkin ulottuvuuteen kulutuskäyttäytymisessään.

Mies nousi raitiovaunusta ja näki hämmästyttävän näyn, jonka syntyhistoriaa hän päätti miettiä tarkemmin vasta illalla:

Eikä uimasta poistuminenkaan ollut aivan jokapäiväinen kokemus. Mies oli nähnyt televisiossa paljon poliisin tutkimuksiaan varten rajaamia alueita. Suomalaisessa luonnossa hän ei koskaan ollut sellaista kuitenkaan nähnyt. Nyt tuli sekin hetki vastaan. Miestä vähän naurattikin. Nyt hän oli nähnyt elämässään tasan yhden ketun ja tasan yhden poliisin rajaaman alueen – tai siis jäännökset sellaisesta: