Lähdin aamulla uimaan. Käytän normaalisti päivittäin raitiovaunulinjaa 8, mutta tänään raitiovaunu oli joidenkin katutöiden takia korvattu bussilla. Linjan numero oli 8X. Havahduin yhtäkkiä miettimään sitä, että oliko reitti sama kuin ratikalla, ja menin kysymään asiaa kuskilta.
– Mihin tää niinku menee?
– Ihan sama.
Ja minähän purskahdin nauruun. Olipas raju kuski.
Pienen tauon jälkeen:
– Aika omituinen vastaus.
– Ihan sama kuin raitiovaunu kahdeksan, sanoi kuski nyt selkeästi erottuvalla virolaisella aksentilla ja selvästikin hieman loukkaantuneena, koska ei ollut ymmärtänyt huvittumiseni syytä.
Minua ehti jo vähän hävettääkin, mutta en viitsinyt pahentaa tilannetta selittelemällä asiaa vaan menin paikalleni.
Harvoin tapaa asiakaspalvelijalta noin rehellistä ja avointa tympeyden osoitusta. Joko ollaan ystävällisiä tai huonoina päivinä vain koitetaan piilottaa syvältä kumpuava inho asiakkaita kohtaan asiallisen ulkokuoren alle. "Ihan sama" -tyyppinen suora välinpitämättömyyden ilmaus suorastaan piristäisi päivää. Harmi, että kyseessä oli tässä tapauksessa väärinymmärrys.
VastaaPoistaHaha!
VastaaPoistaJa olipas kiva osua blogiisi. Olen omissa kirjoituksissani käyttänyt ilmaisua "psykomaantiede" häpeällisen väljästi. Hienoa, että joku harjoittaa alaa vähän kurinalaisemmin.
Suuret kiitokset blogistasi ja kaikista näistä pienistä ja suurista huomioista, inspiraatiosta, veitsenterävistä poliittis-maantieteellisistä kannanotoista ja omistautuneista urban exploration -artikkeleista.
VastaaPoista