Punavuoressa on kaikkineen seitsemän taloa, joiden numero on 20 – tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin viisi, sillä kahdessa numeroita on yhdistetty rakennuskannan muutosten myötä: Iso Roobertinkatu 20–22 ja Uudenmaankatu 16–22.
Ja miksi kuljeskelijan tulisi käydä tarkastelemassa juuri taloja no 20? Ei mistään erityisestä syystä. Suurin osa ympäristön havainnoinnin tuottamista mentaalisista reaktioista syntyy täysin sattumalta, ja sille sattumalle lienee vain syytä antaa silloin tällöin mahdollisuus. Tähän voi kokeilla erilaisia arkirutiineista poikkeavia menetelmiä. Vaikkapa etsiä jonkun alueen talot no 20. Tai sitten 13...
Fredrikinkatu 20:ssa sijaitsee arkkitehti Albert Nybergin piirtämä massiivinen jugend-tyylinen asuin- ja liikerakennus, joka valmistui vuonna 1903. En tiedä Nybergistä mitään, eikä netin avullakaan kovin paljoa selvinnyt. Tämän selvitettyäni keksinkin jo uuden idean: mitä jos retkeilisi muillakin Nybergin piirtämillä rakennuksilla? Niitä ovat muun muassa Hietaniemen hautausmaan uusi siunauskappeli (1933), Kokos Oy:n saippuatehdas (1912) eli nykyinen Teatterikorkeakoulu ja Tehtaankadun koulu (1908). Aika merkittäviä kulttuurihistoriallisia paikkoja siis. Onpa Punavuoressakin vielä kaksi muutakin Nybergin suunnittelemaa asuinrakennusta.
Olen usein katsellut kivijalassa sijaitsevaa naisten alusasuliike Sabrinaa – ja nykymaailmassa kun eletään, miettinyt samalla sitä, olisiko katseessani jotain sovinistista tai seksististä. Luulenpa melkein, että ei. Verrattuna nykyisiin isoihin ulkomainoksiin on näissä näyteikkunoissa jotain viehättävän vanhanaikaista – kuin katselisi vanhaa Anttilan postimyyntikuvastoa, jota nuoruudessa kai käytettiin jonkinlaisena pehmopornona. Olen myös mietiskellyt sitä, kuinka monta tällaista ikkunaa Helsingissä nykyään on. Siinäkin olisi hyvä kuljeskelun – ja myös dokumentoinnin – aihe. Ja entä sitten ne kaikki leninkiliikkeet...
Olen viime vuosina jostain syystä ollut kiinnostunut myös talojen rappauksista. Fredrikinkatu 20 on roiskerapattu melko hurjalla vihreällä, mutta kiinnostava on myös alaosa: siinä on käytetty ns. terastirappausta eli jalorappausta.
Terastirappaus on erittäin kestävä sementtipitoinen pintarappaus, jossa on käytetty mukana erilaisia mineraaleja, kivimurskaa ja myös lasia antamaan pinnalle väriä ja vaihtelua. Usein pinta hakataan rappauksen jäkeen niin, että irtoaines jää hyvin näkyviin. Olisiko rappauksissakin yksi kuljeskelumetodin perusta?
Kaupungilla liikkuessa tapahtuu toisinaan niin, että nähty rakennus herättää joitain aivan erityisiä muistoja. Tuolla olin kerran erään ravintolaillan jatkoilla melko jurrissa... Tuolla asui aikoinaan eräs ystäväni, joka on jo kuollut...
Fredrikinkatu 20 herättää minussa erään epämiellyttävän muiston, josta en halua puhua julkisesti.
Päätin projektia aloittaessani, että kuvaan taloista aina numeron, jonkun toiminnallisen sisällön ja rappauksen lisäksi aina joitain visuaalisesti pysäyttäviä kohtia. Ehkä juuri tuo epämiellyttävä muisto sai minut katsomaan myös talon eteen kadulle. Tämä tuo esiin myös ajan ulottuvuuden kuljeskeluun: jotkut asiat muuttuvat hitaasti, joitain asioita ei ehkä enää seuraavana päivä ole...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti