Bingo! Tulipas vastaan talo, joka valmistui samana vuonna kuin minä synnyin tähän kaupunkiin. Pursimiehenkatu 20 on arkkitehti Maunu Siitosen käsialaa, ja se valmistui vuonna 1957. Siitonen ei ilmeisesti kovin kummoisia jälkiä tähän kaupunkiin jättänyt, mutta on hän sentään suunnitellut meijerin isännöitsijä Vainion talon Vihtiin ja 1960-luvulla muuntanut pesutuvan asunnoksi Solnantiellä sijaitsevassa kerrostalossa. Ettei vain olisi se talo, jossa jo edesmennyt tätini Vilma asui? Ja henkilökohtaiset assisiaatiot ryöppyävät vielä valtoimenaan, kun huomaan, että Helsinkiä niin hienosti kamerallaan dokumentoinut Simo Rista on seisonut tällä samalla paikalla vuonna 1974. Muistan nimittäin Ristan jo varhaisesta lapsuudestani, koska hän oli vanhempieni hyvä ystävä. Psykomaantieteellinen havainnointi assosiaatioineen on metkaa: nyt muistelen jo lapsuuden veneretkeä, jonka vanhempieni ja Ristojen kanssa tein vähän kauemmas merelle, Tammioon. Oikein harmittaa, kun äitini ei aikoinaan uskaltanut ottaa pankista lainaa ostaakseen hänelle tarjolla ollutta kalastajamökkiä sieltä. Nyt olisi paikka, missä voisi koettaa saada tyrskytaimenta.
Takaisin kuitenkin arkeen. Onneksi muistoja on muillakin ihmisillä. Esimerkiksi Kastehelmi Nikkanen asui tässä talossa aikoinaan kymmenen vuotta. Muisteluksissaan hän kertoo muun muassa siitä, kuinka bussia 16 toisinaan työnnettiin joukolla, kun jyrkän mäen talvinen pinta laittoi vastaan. Reitti on siis muuttunut.
Pursimiehenkatu 20 ja sen viereinen miltei identtinen no 22 muodostavat oikeastaan aika metkan kokonaisuuden. Vähän kolhojahan talot todellisuudessa ovat, mutta ulko-ovien eteen pykätyt katokset modernistisine pylväineen ja talon edustalla oleva pikkuruinen nurmikko muistuttavat jotenkin viehättävästi sitä 1950-luvun Helsinkiä, jota voi tarkastella vaikkapa Herttoniemessä. Tältä tuntuu ainakin, kun vertaa näitä taloja niihin rumiluksiin, joita Punavuoreen nousi 1960–70-luvuilla. Sopii katsoa vaikkapa numeroa 24 vuodelta 1961. Neljässä vuodessa arkkitehtuurissa tapahtui aika iso muutos. Alkoi elementtirakentamisen ja lähiöiden aika. Tuolloin syntyi muun muassa Pihlajamäki, joka sekin on nykyään suojelukohde.
Harmi vain, että pikkuruisen nurmikon takia tämän talon seinustalle ei jäädä notkumaan ja juttelemaan vaikka vastaantulleelle kaverille rapattuun seinään nojaten. Kun menee lähemmäs seinää, tuntuu vähän siltä kuin olisi tunkeutunut yksityisalueelle:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti